Nyt voisin kertoo ihan hirveen kasan selityksiä miks en oo päivittäny. Voisin sanoo, että mulla ei oo tarpeeksi hyvää nettiä käytettävänä, voisin sanoo että oon ollut paljon töissä. Mutta tosiasiassa oon antanut oikean sosiaalisen elämän voittaa somen.
Ai, että missä mä oon ollut ja mitä mulle kuuluu?
Viimeks kun kirjotin olin just lähtenyt Perthistä Brisbaneen hoitamaa kolmea aivan huippua kisua. Brisbane ei kuitenkaan tuntunut paikalta mua varten, joten jo kahden viikon jälkeen jatkoin matkaani etelämpään. Sydneyhin, missä mulla jo oli ihana suomityttö Jennie oottamassa.
Sydneyssä olin kolme viikkoa. Elin ihan huippua aikaa ja tutustuin mahtaviin ihmisiin. Mahtaviin ihmisiin, joista tuli mun perhe täällä, joista tuli mun ikuisia ystäviä.
Maaliskuun alussa oli aika jättää Sydney ja sanoa taas rakkaille ihmisille heipat, koska mun perhe Suomesta (tai osa siitä) tuli moikkaamaan mua Melbourneen. Viiden kuukauden yksin reissaamisen ja hostelleissa asumisen jälkeen oli kyllä suoraan sanottuna kummallista elää tavallista perhe elämää taas. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikkeen sopeutuu. Perheen kanssa kierreltiin Melbournea ja tehtiin aivan upea Great Ocean Road. Puolentoista viikon lomailun jälkeen oli niiden aika lentää takaisin Suomeen ja mä jäin vielä kolmeksi päiväksi katsomaan Melbournea backpackerin silmin.
Nyt aikalailla tasan kuukausi sitten lensin takaisin Sydneyyn. Siitä hetkestä lähtien kun kone laskeutui ja otin junan Kings crossille mun hostellille, ajattelin vain että ihana olla kotona. Mun takaisin tulo oli osalle mun ihmisitä täällä suuri yllätys, mikä teki kaikesta vielä jännittävämpää.
Tällä hetkellä elän tavallista backpackerin lämää. Asun samassa hostellissa jo kahdeksatta viikkoa ja tästä on tullut ihan koti. Oon myös vihdoin aloittanut työskentelemään. Oon töissä hienossa ranskalaisessa ravintolassa Pastry chefinä. Vaikka ei ihan mun unelmatyö ole, niin aivan ihanaa on leipoa ja päästä tekemään käsillä pitkästä aikaa.
