Näin melkein kahdeksan kuukautta reissanneena voin todeta, että ainakin mulle reissaamisessa paras asia on ihmiset. Vaikka oon kokenut niin makeita asioita ja nähnyt upeampia paikkoja mitä oon ikinä ees osannut kuvitella, niin silti ihmiset on se millä on väliä.
En sano, että kaikki ketä oon tavannut olis ihan täydellisiä. Kyllä niitä mätämuniakin mahtuu joukkoon. Mutta jokaisen ihmisen tapaamisesta oon oppinut jotain. Joka ikinen on vaikuttanut jollain tapaa siihen mitä oon nyt.
Tällei reissatessa ihmisiin tutustuu ihan eri lailla. Alunperin kun tulin Australiaan olin varma, etten saa yhtäkään uutta kaveria mun ujouden takia. Mutta niin ne ihmiset muuttuu. Ja tutustuminen täällä on yllättävän helppo. Meillä kaikilla kun on ees yksi yhdistävä tekijä. Ja usein reissaajat on kaikki tosi avoimia ja helposti lähestyttäviä.
Kaikki kun on kaukana kotoo ja kaikista läheisistä, me tukeudutaan paljon toisiimme. Ja niin ihmisistä täällä tulee tosi läheisiä nopeasti.
Miksi mä sit sanon, et se on samalla myös pahin asia reissaamisessa?
Koska ihmisistä tulee niin läheisiä jo lyhyessäkin ajassa, niin heippojenkin sanomien on super vaikeeta. Sä et ikinä tiia millon näät ne ihmiset taas, vai näätkö ikinä. Pitää vaan luottaa siihen, että tiettyjen ihmisten kanssa tulee pidettyä yhteyttä vaikka olisikin kaukana. Ja, että sitten kun taas nähdään, tuntuu ettei erossa ois oltukkaan.
Nää asiat on pyörinyt mun päässä nyt paljon, koska nyt viimeisen kuukauden aikana oon joutunut sanomaan heipat niin monelle rakkaaksi tulleelle ihmiselle. Ja parin seuraavan viikon sisällä on muutamat todella vaikeat heipat luvassa.
Seuraava luvassa oleva postaus on kans mun täällä tutustuttuihin kavereihin liittyvä. Palaillaan siis pian :)
