Liian pitkästä aikaa

Heippa!

Palasin viimeviikolla suomeen ja nyt mulla on aikaa (ja nettiä) taas kirjoitella blogiin säännöllisesti. Näin viiden vuoden jälkeen tein päätöksen aloittaa blogi ihan puhtaalta pöydältä.
Mun uuteen blogiin ¨So many good memories, amazing people and beautiful places¨ pääsee TÄN LINKIN kautta. Toivottavasti te kaikki vanhatkin seuraajat tuutte mun mukana uuteen alkuun! :)

Parasta ja pahinta reissaamisessa!

Kukkuu taas tältä puolen palloa. Tällä kertaa mulla on teille vähän teksti painotteisempi postaus, jonka oon halunnut kirjoittaa jo pitkän aikaa sitten.

Näin melkein kahdeksan kuukautta reissanneena voin todeta, että ainakin mulle reissaamisessa paras asia on ihmiset. Vaikka oon kokenut niin makeita asioita ja nähnyt upeampia paikkoja mitä oon ikinä ees osannut kuvitella, niin silti ihmiset on se millä on väliä.
En sano, että kaikki ketä oon tavannut olis ihan täydellisiä. Kyllä niitä mätämuniakin mahtuu joukkoon. Mutta jokaisen ihmisen tapaamisesta oon oppinut jotain. Joka ikinen on vaikuttanut jollain tapaa siihen mitä oon nyt.

Tällei reissatessa ihmisiin tutustuu ihan eri lailla. Alunperin kun tulin Australiaan olin varma, etten saa yhtäkään uutta kaveria mun ujouden takia. Mutta niin ne ihmiset muuttuu. Ja tutustuminen täällä on yllättävän helppo. Meillä kaikilla kun on ees yksi yhdistävä tekijä. Ja usein reissaajat on kaikki tosi avoimia ja helposti lähestyttäviä.
Kaikki kun on kaukana kotoo ja kaikista läheisistä, me tukeudutaan paljon toisiimme. Ja niin ihmisistä täällä tulee tosi läheisiä nopeasti.

Miksi mä sit sanon, et se on samalla myös pahin asia reissaamisessa?
Koska ihmisistä tulee niin läheisiä jo lyhyessäkin ajassa, niin heippojenkin sanomien on super vaikeeta. Sä et ikinä tiia millon näät ne ihmiset taas, vai näätkö ikinä. Pitää vaan luottaa siihen, että tiettyjen ihmisten kanssa tulee pidettyä yhteyttä vaikka olisikin kaukana. Ja, että sitten kun taas nähdään, tuntuu ettei erossa ois oltukkaan.

Nää asiat on pyörinyt mun päässä nyt paljon, koska nyt viimeisen kuukauden aikana oon joutunut sanomaan heipat niin monelle rakkaaksi tulleelle ihmiselle. Ja parin seuraavan viikon sisällä on muutamat todella vaikeat heipat luvassa.

Seuraava luvassa oleva postaus on kans mun täällä tutustuttuihin kavereihin liittyvä. Palaillaan siis pian :)

Aamupalalle auringonnousussa

Viikko sitten sunnuntaina oltiin sovittu parin kaverin kanssa, että herätään jo auringonnousun aikaan (tai oikeestaan ei ikinä edes menty nukkumaan) ja otetaan lautta Manlyyn. Meillä täällä Sydneyssä lautat lähtee harbour bridgen ja oopperatalon välistä ja ai, että niitä maisemia. Niin kaunista.

Manlyssä käveltiin vähän ympäriinsä ja nähtiin upeita maisemia. Mentiin aamupalalle pieneen Boat House nimiseen kahvilaan Shelly beachilla. Se ruoka oli taivaallista tai ainakin mun avokado/tomaatti-leipä ja meidän herkullinen jaettu hedelmälautanen oli.

Sydneytä

Vihdoin viime viikolla saatiin aikaiseksi kävellä kuuluisa Harbour bridge. Muutama kuva matkalta ja toisella puolella olevasta Luna parkista auringonlaskun aikaan.

Long time no see.

Heipsu kaikki siellä ruutujen toisella puolella. Vai onkohan siellä enään ketään edes jäljellä?
Nyt voisin kertoo ihan hirveen kasan selityksiä miks en oo päivittäny. Voisin sanoo, että mulla ei oo tarpeeksi hyvää nettiä käytettävänä, voisin sanoo että oon ollut paljon töissä. Mutta tosiasiassa oon antanut oikean sosiaalisen elämän voittaa somen.

Ai, että missä mä oon ollut ja mitä mulle kuuluu?
Viimeks kun kirjotin olin just lähtenyt Perthistä Brisbaneen hoitamaa kolmea aivan huippua kisua. Brisbane ei kuitenkaan tuntunut paikalta mua varten, joten jo kahden viikon jälkeen jatkoin matkaani etelämpään. Sydneyhin, missä mulla jo oli ihana suomityttö Jennie oottamassa.

Sydneyssä olin kolme viikkoa. Elin ihan huippua aikaa ja tutustuin mahtaviin ihmisiin. Mahtaviin ihmisiin, joista tuli mun perhe täällä, joista tuli mun ikuisia ystäviä.

Maaliskuun alussa oli aika jättää Sydney ja sanoa taas rakkaille ihmisille heipat, koska mun perhe Suomesta (tai osa siitä) tuli moikkaamaan mua Melbourneen. Viiden kuukauden yksin reissaamisen ja hostelleissa asumisen jälkeen oli kyllä suoraan sanottuna kummallista elää tavallista perhe elämää taas. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikkeen sopeutuu. Perheen kanssa kierreltiin Melbournea ja tehtiin aivan upea Great Ocean Road. Puolentoista viikon lomailun jälkeen oli niiden aika lentää takaisin Suomeen ja mä jäin vielä kolmeksi päiväksi katsomaan Melbournea backpackerin silmin.

Nyt aikalailla tasan kuukausi sitten lensin takaisin Sydneyyn. Siitä hetkestä lähtien kun kone laskeutui ja otin junan Kings crossille mun hostellille, ajattelin vain että ihana olla kotona. Mun takaisin tulo oli osalle mun ihmisitä täällä suuri yllätys, mikä teki kaikesta vielä jännittävämpää.
Tällä hetkellä elän tavallista backpackerin lämää. Asun samassa hostellissa jo kahdeksatta viikkoa ja tästä on tullut ihan koti. Oon myös vihdoin aloittanut työskentelemään. Oon töissä hienossa ranskalaisessa ravintolassa Pastry chefinä. Vaikka ei ihan mun unelmatyö ole, niin aivan ihanaa on leipoa ja päästä tekemään käsillä pitkästä aikaa.

Hey Perth, I miss you already!

Huh, mikä tauko on tullut ihan vahingossa.
Mutta puolustaudun, että se johtuu mun netittömyydestä. Nyt asun vielä viikon verran asunnossa jossa on suht hyvä netti, niin yritän mahdollisimman monta postausta kuvineen saada tehtyä julkaisu kuntoon. Eli ne road trip-kuvat on kyllä tulossa!

Mun elämässä on ehtinyt tapahtua yksi suuri muutos. Jätin Perthin ja kaikki rakkaat ihmiset siellä taakseni ja muutin vajaa viikko sitten Brisbaneen. En tajuakkaan miten jostain paikasta ehti tulla niin rakas vain reilussa kolmessa kuukaudessa. Kun ajattelen Perthiä vielä näin jälkikäteenkin, se tuntuu kodilta. Sinne mä vielä palaan takaisin.

 Nää postauksen kuvat on viimeistä lukuun ottamatta Gooseberry hillsiltä. Kukkulalta josta pimeällä näkee koko kaupungin valot kaukaa. Ja viimeinen on Mill pointilta, joka on suosittu nähtävyys joen varrella, josta näkee kaupungin kauniin skylinen.

korealaisia sydämmiä

Perthin skyline, mill point.