Australia on aina kiehtonut mua. Sen ihan erilainen ilmasto kun Suomessa, sen upea luonto, kaikki ne eksoottiset eläimet (esim. mulla on aina ollut joku juttu delfiineihin), sikäläinen ihan erilainen kulttuuri, sikäläiset ihmiset ja ehkä sekin, miten kaukana se on ja vielä moni muukin asia. Voisin jatkaa tätä listaa ikuisuuksiin! Ja viimestään seiska luokalla se varmistui, että Australia olisi se minne menisin. Mutta se oli pitkään vaan mun salainen haave, josta en paljoa puhunut.
Pallottelin ajatusta monia vuosia omassa päässäni ja ajattelin vain, että eihän mun ois mitenkään mahollista vaan ottaa ja lähtee. Miten mä muka voisin? Tai miten mä pärjäisin?
Huhtikuussa 2015 tein sen päätöksen, että mä lähden. Aloin varovasti kertoa siitä parille mun parhaista kavereista, siskolle, veljille ja äitille. Monet kannusti mua lähtemään toteuttamaan mun unelmaa.
Toukokuussa mun ensimmäinen elämän ''iso unelma'' toteutui ja valmistuin leipuri-kondiittoriksi. Mun valmistujaiset oli aika pienet, ihan vaan lähisuku juhlistamassa ja silloin uskaltauduin kertomaan mun lähdöstä, vaikka siinä vaiheessa mikään ei ollut vielä täysin varmaa. Paitsi mun mielessä.
Kesäkuussa tein viisumihakemuksen. Eli vuoden mittaista working holiday- viisumia hain. Ja sen sainkin jo vajaassa kahdessa tunnissa mun s-postiin. Siinä vaiheessa iski ekan kerran, että mähän oikeesti pystyn lähtemään!
Heinäkuu meni pitkälti asioita miettiessä. Ja selvittäessä mun kipeen selän mysteeriä, joka kolmen vuoden odottelun jälkeen selvisi ja vaikkei mitään nopeaa parannuskeinoa löydy sain lääkäreiltä luvan lähteä matkaan. Heti lääkäri käynnistä seuraavana päivänä, eli 1.8. varasin lennot!
Suomesta lähden matkaan 21.10, lennän Amsterdamin ja Kuala Lumpurin kautta ja oon Perthissä perillä jo 22.10.
En suinkaan koko vuottani Perthissä aijo viettää. Tai eihän sitäkään tiedä. Sieltä aloitan ja katson minne elämä mut vie.
Nyt kun lennot on varattu kaikki tuntuu niin paljon todemmalta. Pitää alkaa selvittelemään kaikkia mahdollisia asioita, mitkä täällä suomen päässä voi hoitaa ja pitää nähdä niin paljon sukulaisia ja ystäviä kun mahdollista. En malta odottaa! 79 päivää!!
Tää oli nyt mun eka tälläinen teksipostaus koko blogin monivuositen historian aikana. Toivottavasti joku tän jaksoi läpi lukea, vaikkein kuvapostaus tällä kertaa ollutkaan.
Hieno juttu! Australia on upea! Täytyy ehkä tästä inspiroituneena kaivaa omat Aussi-vuoden albumit esiin. :)
VastaaPoistaVau, mä en tienny et säkin ollu viettämässä vuotta Australiassa. Upeeta, ois kiva kuulla lisääkin :)
Poista