1. lokakuuta 2015
Människylällä
Kaunista suomalaista maisemaa, peltoa ja järveä, kurkia, kymmeniä joutsenia, mahtava auringon lasku ja ihanana seurana Kirsi ja mun lemppari vesikoira Messi. Näistä asioista oli tehty ihana aurinkoinen syksy ilta pari viikkoa sitten.
16. syyskuuta 2015
Alkusyksyn tähtitaivas
Oon nyt ihan paristi opetellut kuvaamaan tähtiä ja se on oikeasti yllättävän vaikeaa!
Näitä tullaan varmasti näkemään useamminkin täällä blogin puolella, kunhan opin lisää.
Mä nimittäin rakastan tähtitaivasta, kuuta, revontulia, sateenkaarta, aurinkoa, pilviä.. Oikeastaan ihan mitä vaan mitä tuolta taivaasta voi meille tänne maahan näkyä :)
Sain tässä kuussa myös upeita täysikuu kuvia ja yritänkin ne ja monet muut julkaisematta jääneet kuvat päästä laittamaan, yritän myös saada edes jonkin laisesta postus rytmistä nyt kiinni. Ennen sitä vielä yksi Joensuun reissu on tehtävänä.
Näitä tullaan varmasti näkemään useamminkin täällä blogin puolella, kunhan opin lisää.
Mä nimittäin rakastan tähtitaivasta, kuuta, revontulia, sateenkaarta, aurinkoa, pilviä.. Oikeastaan ihan mitä vaan mitä tuolta taivaasta voi meille tänne maahan näkyä :)
Sain tässä kuussa myös upeita täysikuu kuvia ja yritänkin ne ja monet muut julkaisematta jääneet kuvat päästä laittamaan, yritän myös saada edes jonkin laisesta postus rytmistä nyt kiinni. Ennen sitä vielä yksi Joensuun reissu on tehtävänä.
Rocky, Hulda ja Lotta
Näistä mun staffi-kavereista Rockystä ja Huldasta on ennenkin ollut kuvia täällä blogin puolella, mutta nyt nää on saanut uuden pienen perheen jäsenen, nimittäin Lotan.
Laitankin nyt pääasiassa kuvia Lottiksesta, mutta mukana saattaa vilahtaa sekä Rocky, että Hulda. Näistä ihanista isommista koirista pääsee katsomaan kuvia täältä ja täältä !
Laitankin nyt pääasiassa kuvia Lottiksesta, mutta mukana saattaa vilahtaa sekä Rocky, että Hulda. Näistä ihanista isommista koirista pääsee katsomaan kuvia täältä ja täältä !
20. elokuuta 2015
Uimassa upeassa auringonlaskussa
Nää kuvat on heinäkuun puolen välin paikkeilta kun meidän serkut oli suomessa käymässä ja mentiin mökille saunomaan & uimaan ja viettämään kaunista kesäiltaa.
3. elokuuta 2015
Unelma Australiassa
Mulla on ollut ala-aste ikäsestä asti unelmana lähteä valmistumisen jälkeen pisemmäksi aikaa ulkomaille, Koska nyt jos joskus. Mulla ei oo koulua, työtä, omaa asuntoo tms. mikä mua tänne sitois just nyt.
Australia on aina kiehtonut mua. Sen ihan erilainen ilmasto kun Suomessa, sen upea luonto, kaikki ne eksoottiset eläimet (esim. mulla on aina ollut joku juttu delfiineihin), sikäläinen ihan erilainen kulttuuri, sikäläiset ihmiset ja ehkä sekin, miten kaukana se on ja vielä moni muukin asia. Voisin jatkaa tätä listaa ikuisuuksiin! Ja viimestään seiska luokalla se varmistui, että Australia olisi se minne menisin. Mutta se oli pitkään vaan mun salainen haave, josta en paljoa puhunut.
Pallottelin ajatusta monia vuosia omassa päässäni ja ajattelin vain, että eihän mun ois mitenkään mahollista vaan ottaa ja lähtee. Miten mä muka voisin? Tai miten mä pärjäisin?
Huhtikuussa 2015 tein sen päätöksen, että mä lähden. Aloin varovasti kertoa siitä parille mun parhaista kavereista, siskolle, veljille ja äitille. Monet kannusti mua lähtemään toteuttamaan mun unelmaa.
Toukokuussa mun ensimmäinen elämän ''iso unelma'' toteutui ja valmistuin leipuri-kondiittoriksi. Mun valmistujaiset oli aika pienet, ihan vaan lähisuku juhlistamassa ja silloin uskaltauduin kertomaan mun lähdöstä, vaikka siinä vaiheessa mikään ei ollut vielä täysin varmaa. Paitsi mun mielessä.
Kesäkuussa tein viisumihakemuksen. Eli vuoden mittaista working holiday- viisumia hain. Ja sen sainkin jo vajaassa kahdessa tunnissa mun s-postiin. Siinä vaiheessa iski ekan kerran, että mähän oikeesti pystyn lähtemään!
Heinäkuu meni pitkälti asioita miettiessä. Ja selvittäessä mun kipeen selän mysteeriä, joka kolmen vuoden odottelun jälkeen selvisi ja vaikkei mitään nopeaa parannuskeinoa löydy sain lääkäreiltä luvan lähteä matkaan. Heti lääkäri käynnistä seuraavana päivänä, eli 1.8. varasin lennot!
Suomesta lähden matkaan 21.10, lennän Amsterdamin ja Kuala Lumpurin kautta ja oon Perthissä perillä jo 22.10.
En suinkaan koko vuottani Perthissä aijo viettää. Tai eihän sitäkään tiedä. Sieltä aloitan ja katson minne elämä mut vie.
Nyt kun lennot on varattu kaikki tuntuu niin paljon todemmalta. Pitää alkaa selvittelemään kaikkia mahdollisia asioita, mitkä täällä suomen päässä voi hoitaa ja pitää nähdä niin paljon sukulaisia ja ystäviä kun mahdollista. En malta odottaa! 79 päivää!!
Tää oli nyt mun eka tälläinen teksipostaus koko blogin monivuositen historian aikana. Toivottavasti joku tän jaksoi läpi lukea, vaikkein kuvapostaus tällä kertaa ollutkaan.
Australia on aina kiehtonut mua. Sen ihan erilainen ilmasto kun Suomessa, sen upea luonto, kaikki ne eksoottiset eläimet (esim. mulla on aina ollut joku juttu delfiineihin), sikäläinen ihan erilainen kulttuuri, sikäläiset ihmiset ja ehkä sekin, miten kaukana se on ja vielä moni muukin asia. Voisin jatkaa tätä listaa ikuisuuksiin! Ja viimestään seiska luokalla se varmistui, että Australia olisi se minne menisin. Mutta se oli pitkään vaan mun salainen haave, josta en paljoa puhunut.
Pallottelin ajatusta monia vuosia omassa päässäni ja ajattelin vain, että eihän mun ois mitenkään mahollista vaan ottaa ja lähtee. Miten mä muka voisin? Tai miten mä pärjäisin?
Huhtikuussa 2015 tein sen päätöksen, että mä lähden. Aloin varovasti kertoa siitä parille mun parhaista kavereista, siskolle, veljille ja äitille. Monet kannusti mua lähtemään toteuttamaan mun unelmaa.
Toukokuussa mun ensimmäinen elämän ''iso unelma'' toteutui ja valmistuin leipuri-kondiittoriksi. Mun valmistujaiset oli aika pienet, ihan vaan lähisuku juhlistamassa ja silloin uskaltauduin kertomaan mun lähdöstä, vaikka siinä vaiheessa mikään ei ollut vielä täysin varmaa. Paitsi mun mielessä.
Kesäkuussa tein viisumihakemuksen. Eli vuoden mittaista working holiday- viisumia hain. Ja sen sainkin jo vajaassa kahdessa tunnissa mun s-postiin. Siinä vaiheessa iski ekan kerran, että mähän oikeesti pystyn lähtemään!
Heinäkuu meni pitkälti asioita miettiessä. Ja selvittäessä mun kipeen selän mysteeriä, joka kolmen vuoden odottelun jälkeen selvisi ja vaikkei mitään nopeaa parannuskeinoa löydy sain lääkäreiltä luvan lähteä matkaan. Heti lääkäri käynnistä seuraavana päivänä, eli 1.8. varasin lennot!
Suomesta lähden matkaan 21.10, lennän Amsterdamin ja Kuala Lumpurin kautta ja oon Perthissä perillä jo 22.10.
En suinkaan koko vuottani Perthissä aijo viettää. Tai eihän sitäkään tiedä. Sieltä aloitan ja katson minne elämä mut vie.
Nyt kun lennot on varattu kaikki tuntuu niin paljon todemmalta. Pitää alkaa selvittelemään kaikkia mahdollisia asioita, mitkä täällä suomen päässä voi hoitaa ja pitää nähdä niin paljon sukulaisia ja ystäviä kun mahdollista. En malta odottaa! 79 päivää!!
Tää oli nyt mun eka tälläinen teksipostaus koko blogin monivuositen historian aikana. Toivottavasti joku tän jaksoi läpi lukea, vaikkein kuvapostaus tällä kertaa ollutkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)