Joulun toivotukset

Koska meiän hostellin ilmainen wifi ei oo parhaasta päästä, mun päivittelyt on jäänyt. Kun tunnissa ehtii ladata 5/11 kuvaa, mulla ei kestä enään järki. Joulu juttujen jälkeen lupaan raahata koneen puistoon, että pääsen laittamaan teille kuvia :)

Halusin kumminkin tän harvinaisen joulusen kuvan kanssa tulla toivottamaan teille kaikille ihan huippua joulua. Yritän palata mahdollisimman pian taas kuvien kanssa!

Road trip 1. Päivät 1 & 2

Elikkäs. 19.11 lähdettiin minä, ihana Saara ja Itävaltalainen Sonja autolla kirtämään Perthistä etelään päin. Meidän reitti ekalle reissulle oli Perth- Wawe rock- Esperance- Albany- Denmark- Augusta- Margaret river- Bunbury- Perth. Ja monet pikku paikat matkan varrella.

Eka pysähyspaikka oli Carrigonin läheisyydessä oleva lookout point. Oli maisemat muuten ihan kun suoraan McLeodin tyttäret-sarjasta, hhaha.

Eka telttayö vietettiin Carrigonista n. puoli tuntia eteen päin vielä. Voin sanoo, että ekana yönä ei taijettu kukaan nukkua hyvin. Herättiin yön aikana monia kertoja kylmyyteen, eläinten ääniin tai vaan siihen ettei oo hyvä olla. Nukkuminen kävi joka yö onneks helpommaks ja helpommaks. Tälläset maisemat meillä oli aamulla.

Carrigonista lähdettiin ajamaan meiän ekalle varsinaiselle etapille. Wave Rock - yksi läntisen australian isommista nähtävyyksistä.

Wave Rockin näkemisen ja pienen kiertelyn jälkeen lähdettiin taas ajamaan ja päästiin alkuillasta perille Esperanceen. Siellä oli meneillään todella suuret maastopalot joten saatiin olla todella varuillamme missä nukutaan telttojemme kanssa.

Ennen telttapaikalle menoa haluttiin nähdä edes yksi ranta. Joka samalla oli koko etelän- reissusta mun lemppari. West beach.

Freo!

Kukkuuu pitkästä aikaa!

Viimeset kaks viikkoo oon asunut teltassa, koska oon ollut tekemässä kahta maailman upeinta road trippiä. Koneen jätin suosiolla rinkassa ihanan suomi-Paula kämpille oottamaan mun paluuta, joten en oo yrittänykkään päivitellä.
Ennen kun alan syöttämään teille kyllästymiseen asti reissukuvia, julkasen vielä välissä yhdet vanhemmat. Nää kuvat on vähän myrskysemmältä päivältä, kun oltiin Saaran ja Hollantilaisen Maggien kanssa Fremantlessa.

Kingsissä taas

Näyttääkö tutulle? Laitoin Kings Parkista ekan kerran kuvia TÄÄLLÄ. Keroin, että halun mennä uudelleenkin ja tällä kertaa ihanat Pauliina ja Saara oli mun mukana :)

Instagram & snapchat

Kukkuuu taas.
Teen tälläsen pika mainostuksen näin kello melkein 2am meiän aikaa. Huomenna iltapäivästä ois tarkotus sataa, joten sillon tuun päivittelemään kuvia :)

Mutta siis molemmissa, niin instagramissa, kun myös snapchatissä mua voi halutessaan seurata hannaemiliaah -nimimerkillä.

Australian isosisko

Onko teille ikinä käynyt niin, että heti yhden päivän tuntemisen jälkeen joku tuntuu siltä, että sen olis tuntenut aina? Mulle kävi.
Melkein kaksi viikkoa sitten lauantaina meidän hostellin dormiin tuli uusi tyttö, jota en sinä päivänä nähnyt ollenkaan, kun vasta yöllä kun se kömpi nukkumaan mun ala-sänkyyn. Sunnuntai aamuna juteltiin niitä näitä englanniks ennenkun tää tyttö tavallisesti kysy ¨Where are you from?¨ vastasin tottakai, että ¨Ï'm from Finland¨ ja siitä se lähti. Saara on myös Suomesta, tarkemmin sanottuna Turusta.

Tavallaan ollaan niin erilaiset, mutta silti niin samanlaiset, ehkä jollain hassulla tavalla täydennetään toisiamme ja siks toisen seurassa on niin helppo olla? Hahah entiiä. Jo ekana päivänä Saara tais sanoo, että se on aina halunnut pikkusiskon ja nyt sen sai.
Moneen kertaan on myös todettu, että ollaan tosi samanlaiset kun toistemme siskot. Saarassa on niin monia samoja luonteenpiirteitä ja asioita kun Evessä, että oon menny laskuissakin jo sekasin. Oon myös saanut muutamasti kuulla, että mussa on jotain samaa Saaran isosiskon Emmin kanssa.
Viimeksi eilen kävi hassujuttu kaupassa, kun Saara oli sovittamassa vaatteita. Kiertelin siinä odottaessa vaatekauppaa ympäri ja myyjä tuli kysymään voiko se auttaa jotenkin ja automaattisesti mun vastaus kuulu, että ¨Noo thanks, i'm just waiting for my sister¨, eli sieltä se sisko-sana tuli ihan luonnollisesti enempiä miettimättä.

Jos oltais Suomessa olis kaikkein todennäkösintä, että ei koskaan edes tavattais toisiamme, mutta täällä jo lyhkäsessä ajassa toisesta on tullut osa perhettä. Niin ihanaa, että täälläkin on joku jota härnätä, joku jolle kertoo mieltä painavat asiat, joku jonka kanssa kikattaa kippurassa niin kovaa, että mahaan sattuu. Joku joka ymmärtää ja joku joka välittää. Joku jonka kanssa voi jakaa täällä kaiken.

Vaikka muutaman viikon päästä meiän tiet eroo, oon ihan varma että yhteyttä tullaan pitämään aina.
Love you sis, oot huippu!

Long time no see

Kukkuu! Suinkaan ei oo blogi multa unohtunut vaikka musta ei nyt ookkaan vähään aikaan täällä kuulunut. Tavallaan on vaan tapahtunut niin paljon. Oon löytänyt siskon, kavereita, asunnon ja onnen. Lupaan kertoa kaikesta teille tarkemminkin, mutta nyt halusin vaan tulla sanomaan Moi. Tässä pari aivan ihanaa kuvaa iliseltä, kun oltiin käymässä Scarborough beachilla.